Tää viikko on ollut täydellistä paskaa. Oikiasti, joka päivä on yhtä paha kuin edellinen. Aina ne alkaa hyvin ja sitten tulee romahdus. Helvetti soikoon! Mun kämppä on ku joku hotelli, tänne tullaan ja täältä lähetään sanomatta mitään. Tai no, hotelleissa mennään tiskin kautta, kirjaudutaan sisään ja ulos, mutta ei mun talossa. Ja sitten ollaan vihasia ku perkeleet, ihan kun olis mun syy, jos jollain on allergia ja meinaa kuolla siks että mulla on koira. Saa siitä etukäteen sanoa, ettei mun tarvi venata kuin kuuta nousevaa, että se joku tulee koko kesäks asumaan tänne ja onkin sitten kaks yötä ja lähtee pois. Antoi ensin ymmärtää, että menee pois vain yhdeks yöks. Ja sitten kerääkin kaikki kamat ja lähtee kokonaan. Kyllä, hienoa.
     Eikä siinä vielä kaikki, mutta kun satutaan olemaan samassa työpaikassa, johon MINÄ sen puhuin. Nyt se ei edes halua samoja työvuoroja mun kanssa, vaikka ensin oli hirveet matsit esimiehen kanssa, että saatais niitä. Kiva, oon taas tehny jotain pahaa, josta en edes tiedä. Se käyttäytyy kuin mua ei olis olemassa, tai vaihtoehtoisesti niin, että mä olen pahinta myrkkyä.
     Mä suututan ihmisiä, oikeestaan vaan niitä tärkeimpiä. Onneks yks niistä edes jotenkin tajuaa. Koska mä en pysty olemaan sen kanssa riidoissa. Mä vihaan riitoja ja tappelua enemmän kuin mitään muuta. Ja suutun silti ite useemmin kuin ennen. Eli käytännössä koko ajan, jokaisesta pikkuasiasta.

Keksikää nyt jo jotain muuta kuin matsaaminen. Oikeesti, kenet se tekee hyvälle tuulelle?