Tää viikko on ollut täydellistä paskaa. Oikiasti, joka päivä on yhtä
paha kuin edellinen. Aina ne alkaa hyvin ja sitten tulee romahdus.
Helvetti soikoon! Mun kämppä on ku joku hotelli, tänne tullaan ja
täältä lähetään sanomatta mitään. Tai no, hotelleissa mennään tiskin
kautta, kirjaudutaan sisään ja ulos, mutta ei mun talossa. Ja sitten
ollaan vihasia ku perkeleet, ihan kun olis mun syy, jos jollain on
allergia ja meinaa kuolla siks että mulla on koira. Saa siitä etukäteen
sanoa, ettei mun tarvi venata kuin kuuta nousevaa, että se joku tulee
koko kesäks asumaan tänne ja onkin sitten kaks yötä ja lähtee pois.
Antoi ensin ymmärtää, että menee pois vain yhdeks yöks. Ja sitten
kerääkin kaikki kamat ja lähtee kokonaan. Kyllä, hienoa.
Eikä siinä vielä kaikki, mutta kun satutaan
olemaan samassa työpaikassa, johon MINÄ sen puhuin. Nyt se ei edes
halua samoja työvuoroja mun kanssa, vaikka ensin oli hirveet matsit
esimiehen kanssa, että saatais niitä. Kiva, oon taas tehny jotain
pahaa, josta en edes tiedä. Se käyttäytyy kuin mua ei olis olemassa,
tai vaihtoehtoisesti niin, että mä olen pahinta myrkkyä.
Mä suututan ihmisiä, oikeestaan vaan niitä
tärkeimpiä. Onneks yks niistä edes jotenkin tajuaa. Koska mä en pysty
olemaan sen kanssa riidoissa. Mä vihaan riitoja ja tappelua enemmän
kuin mitään muuta. Ja suutun silti ite useemmin kuin ennen. Eli
käytännössä koko ajan, jokaisesta pikkuasiasta.
Keksikää nyt jo jotain muuta kuin matsaaminen. Oikeesti, kenet se tekee hyvälle tuulelle?
perjantai, 23. toukokuu 2008
Kommentit